Azal gogorra, 175 orrialde
Finnish hizkuntza
2024ko urria(e)an Hertta Kustannus(e)n argitaratua.
Vuosisatoja sitten Pangan robotit tulivat tietoisiksi ja laskivat tehtailla työkalunsa. Ne vaelsivat yhtenä joukkona villiin luontoon, eikä niitä sittemmin ole nähty. Ihmisten puheissa roboteista on tullut satua.
Sisarus Dex työskentelee kiertävänä teemestarina ja elää sinänsä oikein miellyttävää elämää, mutta häntä kaihertaa tyytymättömyys – ja vetää puoleensa villiintyneen erämaan hiljaisuus ja ihmisettömyys.
Dexin maailma kuitenkin järkkyy, kun luonnon helmassa häntä lähestyy innokkaan tuttavallinen robotti. Ennen kuin robotti voi palata kaltaistensa joukkoon, sen on suoritettava ihmisten parissa tehtävä.
Veisu luonnonkoneille aloittaa Munkki ja robotti -duologian, jonka toiveikas tunnelma on kuin rauhoittavaa teetä lukijan hermoille.
Tässäpä hämmentävä kirja. En tiedä tapahtuiko tässä paljoa mitään, ja samaan aikaa siinä tapahtui vaikka mitä, rivien välissä. Asioita kuvailtiin niin viehkeästi ja osuvasti, että useassa kohtaa tuli sellainen "wow, just tämmöseltä se tuntuu" -olo. Nyt odotan kovasti jatko-osaa saapumista luettavaksi!
This is exactly what I needed to read at this point in my life. It's so beautiful, and I cried my way through the entire second half. Perhaps it isn't anything groundbreaking, but it has the same "vibes" as a Studio Ghibli film or the video game, Celeste. It's no wonder that this book is so loved.
Toisinaan ihmiselämässä tulee vastaan hetki, kun on ehdottoman välttämätöntä painua kaupungista helvettiin.
Sisarus Dex jättää turvallisen ja tasaisen elämänsä kaupungissa taakseen ja tekee uranvaihdoksen. Hän ryhtyy kiertäväksi teemestariksi, vailla mitään koulutusta tai kokemusta. Helppo hommahan se on: sen kun kiertelee ympäriinsä, laittaa ihmisille teetä ja kuuntelee heidän huoliaan. Alkuvaikeuksien jälkeen Dexistä tuleekin oikein oiva teemestari – mutta entä kun hänet liikkeelle ajanut tyytymättömyys ei poistukaan?Isoin järkytys kuitenkin koittaa, kun Dex kohtaa robotin. Robotit sinänsä eivät ole aivan odottamattomia: vuosisatoja sitten robotteja käytettiin teollisuudessa laajasti, mutta sitten ne tulivat yllättäen tietoisiksi, lopettivat työnteon ja poistuivat villiin luontoon. Sen jälkeen robotteja ei ole nähty, ja niistä on tullut likimain satuolentoja.Dex kuitenkin kohtaa robotin, joka on tuttavallinen, innokas ja utelias – robotitkaan eivät tiedä ihmisistä enää kovin paljon. Dexillä ja robotilla on paljon opittavaa toisistaan, ja ehkäpä Dex voi robotin avulla oppia jotain itsestäänkin. Veisu luonnonkoneille on Munkki ja robotti -duologian avausosa, joten …
Toisinaan ihmiselämässä tulee vastaan hetki, kun on ehdottoman välttämätöntä painua kaupungista helvettiin.
Sisarus Dex jättää turvallisen ja tasaisen elämänsä kaupungissa taakseen ja tekee uranvaihdoksen. Hän ryhtyy kiertäväksi teemestariksi, vailla mitään koulutusta tai kokemusta. Helppo hommahan se on: sen kun kiertelee ympäriinsä, laittaa ihmisille teetä ja kuuntelee heidän huoliaan. Alkuvaikeuksien jälkeen Dexistä tuleekin oikein oiva teemestari – mutta entä kun hänet liikkeelle ajanut tyytymättömyys ei poistukaan?Isoin järkytys kuitenkin koittaa, kun Dex kohtaa robotin. Robotit sinänsä eivät ole aivan odottamattomia: vuosisatoja sitten robotteja käytettiin teollisuudessa laajasti, mutta sitten ne tulivat yllättäen tietoisiksi, lopettivat työnteon ja poistuivat villiin luontoon. Sen jälkeen robotteja ei ole nähty, ja niistä on tullut likimain satuolentoja.Dex kuitenkin kohtaa robotin, joka on tuttavallinen, innokas ja utelias – robotitkaan eivät tiedä ihmisistä enää kovin paljon. Dexillä ja robotilla on paljon opittavaa toisistaan, ja ehkäpä Dex voi robotin avulla oppia jotain itsestäänkin. Veisu luonnonkoneille on Munkki ja robotti -duologian avausosa, joten Dexin ja robotin seikkailu saa vielä jatkoa. Se on hyvä, sillä pienoisromaanimittainen tarina jättää kaipaamaan lisää lempeää keskustelua elämän tarkoituksesta.Toivoin aikoinaan To Be Taught, If Fortunate -kirjan arviossani, että joku kustantamo Becky Chambersin tuotantoon tarttuisi. Hertta ei ollut silloin vielä julkaissut ensimmäisiä kirjojaan; jos olisi, olisin kohdistanut toiveeni suoraan Hertan suuntaan, sen verran hyvin Chambers Hertan profiiliin sopii. Onneksi tie vei perille itsestäänkin. Suomentajaksi löytyi Kaisa Ranta, joka on yhtä lailla oikea tekijä tehtävään. Tällä tavalla hävitään aikasota -suomennos osoitti Rannan taidot scifikääntäjänä, eikä Veisu luonnonkoneille ole yhtään heikompi.Lempeys ja rauhallisuus on arvokasta ja hyvää, eikä sitä ole missään nimessä liikaa. Tätä lämpimänä höyryävää teekupposta suosittelen myös niille leppoisan kirjallisuuden ystäville, joille scifin lukeminen tuntuu ajatuksena vieraalta; Veisu luonnonkoneille tarjoaa lukijalle hyvin pehmeän mahdollisuuden kirjallisen maailmansa laajentamiselle.
I'm still digesting this one, but I massively enjoyed reading it. The characterization and worldbuilding are top-notch and done with an exceedingly deft hand.
I read the Monk and Robot series over a couple of days last year when I was feeling stressed and a little burned out, and they were exactly what I needed.
Kirjan maailmassa ihmiset elävät vehreissä kestävän teknologian kaupungeissa ja puolet planeetasta (tai siis kuusta) on rauhoitettu ihmiskunnalta. Ihmiskunnan muinoin rakentamat ja sitten omille teilleen lähteneet robotit ovat jo melkein unohdettua historiaa. Päähenkilö, kiertävänä "teemunkkina" toimiva Dex, lähtee etsimään merkityksen tunnetta ja törmää robottiin, joka on lähtenyt tutustumaan ihmisten yhteiskuntaan.
Eli siis jonkinlaista tekno-optimistista ja utopistista skifiä on tämä lyhytromaani. Mulle melko uutta "solarpunk"-termiä on myös käytetty teosta kuvaamaan. Ihan kivasti kirjoitettu ja sympaattinen tarina elämän merkityksen etsimisestä, jotenkin liiankin kiva ja mukava. Ehkä kaipaan skifiltäni enemmän konfliktia ja säröä.
What a joy this book was! It's a fairly light adventure, but with an emotional journey, some relatable characters, and a setting that feels like a relatively positive future with some unspecified dark times in its past.
This was the #SFFBookClub April pick
As other reviewers have already said: it is a truly gentle, hopeful, beautiful story about connection and self discovery and communication. It's got a post capitalist, solarpunk vibe of a world I'd love to inhabit, an appreciation for little pleasures and little deals, loveable characters, and it's also insightful and wise. Plus the main character rides a bicycle as their main form of transportation!
I now want to leave it all and become a wandering tea monk with a bike. That's how perfect this book is. Loved it.
Edukiari buruzko abisua Spoilers
The prose is powerful. The attention to detail, opens up our imaginations towards the possibilities of a solarpunk world. High tech only when needed. We're not the center of the cosmos.
This is the kind of science fiction that makes me hopeful. Makes me sad as well. Sad that I will not live to see this world, but it could have been different, if history were to take a different course.
I wish the book was longer. I want to become a tea monk. I want to be a robot that stares at stalagmites for 30 years in a row.
There's a sequel, I know. But I wish there were a thousand sequels.
I can see now why this is a genre defining book, not because it has a solarpunk setting, but because, by existing, it is bringing those ideals and feelings into the real world. This book is a much needed respite for anyone feeling restless, tired or adrift. If you are trying to read something but don't have the effort, this is the book you are looking for
Utopian futures are not usually my thing (dystopia any day), but this was thoughtfully crafted and heart-warmimg so I enjoyed it. The only thing that bothered me a little was the gender pronoun usage. The main character is referred to as "they" throughout, which of course is fine but a little distracting for me.
Although the book has a little bit of exposition along the way, the idea is just too good. I'll read the next one too.
By the way, the idea is just like the series says: a monk and a robot.
I wanted to read this because I had heard about this genre of “hope punk” or “cozy punk,” and I was curious. As I expected, there was no real conflict, or any jeopardy or much in the way of stakes. But this is what the genre is about, giving a break from the catastrophe that is our current world, so on that count, I would give it a high score, but I prefer novels with more at stake and more conflict. But I can see how many who are very stressed in everyday life and stressed about the planet and technology might take comfort in this sort of a book (not that I’m not stressed about these things, but I guess I’m used to higher level of stress). I don’t expect to continue with the series, but who knows?
My first Becky Chambers book, and I think I finally understand the enthusiasm. Wonderful developing relationship between Dex and Mosscap, lots of nature, and woven throughout the story, and increasing towards the end, the struggle to find meaning in life.
Despite living in a utopia, a dissatisfied monk embarks upon a journey of self-discovery, illuminated by a charmingly inquisitive robot. Felt like a perfect cup of tea, served by a best friend with a warm embrace. This is #solarpunk.
