Esteka hau laster-leiho batean zabalduko da
Pimeä aika -teoksessa keskiajan asiantuntija Jaakko Tahkokallio oikoo kymmenen yleistä väärinkäsitystä keskiajasta. Murtamalla myytin kerrallaan …
Mainio tietokirja, joka oikoo perusteellisesti erilaisia keskiaikaan liittyviä myyttejä (tai yksinkertaistuksia).
It's been centuries since the robots of Panga gained self-awareness and laid down their tools; …
Kirjan maailmassa ihmiset elävät vehreissä kestävän teknologian kaupungeissa ja puolet planeetasta (tai siis kuusta) on rauhoitettu ihmiskunnalta. Ihmiskunnan muinoin rakentamat ja sitten omille teilleen lähteneet robotit ovat jo melkein unohdettua historiaa. Päähenkilö, kiertävänä "teemunkkina" toimiva Dex, lähtee etsimään merkityksen tunnetta ja törmää robottiin, joka on lähtenyt tutustumaan ihmisten yhteiskuntaan.
Eli siis jonkinlaista tekno-optimistista ja utopistista skifiä on tämä lyhytromaani. Mulle melko uutta "solarpunk"-termiä on myös käytetty teosta kuvaamaan. Ihan kivasti kirjoitettu ja sympaattinen tarina elämän merkityksen etsimisestä, jotenkin liiankin kiva ja mukava. Ehkä kaipaan skifiltäni enemmän konfliktia ja säröä.
En olisi tätä aloittanut, tai varmaan jaksanut loppuun lukea ilman lukupiirin luomaa painetta. En tiennyt kirjasta etukäteen kauheasti muuta kuin maineen kohua herättäneenä sensaatioromanssina, mutta tässähän oli aika paljon kaikkea muutakin taustalla, aina hiilikaivoksissa raatavan työläisluokan kurjan aseman kuvauksesta ensimmäisen maailmansodan aiheuttamaan traumaan ja uuden sodan uhkaan.
Mutta siis aika verkkainen kirja tämä oli. Hahmot vetelivät välillä jaarittelevia keskusteluja ja monologeja, jotka eivät vaikuttaneet kovinkaan luontevilta. Seksikuvaukset eivät toki olleet nyt luettuna kovinkaan riettaan oloisia, ja kesti aika pitkään että kunnon äksöniin edes päästiin, mutta kirjassa oli nätisti sanottuna vanhentuneen oloinen käsitys romantiikasta ja sukupuolisesta kanssakäymisestä.
Käytkö usein Tallinnassa? Tiesitkö että tallinnalaisista lähes puolet puhuu äidinkielenään venäjää? Latvian pääkaupungissa Riiassa venäjää …
Kirja kertoo Baltian maiden venäläisvähemmistöjen asemasta ja vähän ristiriitaisistakin asenteistakin asuinmaahansa ja Venäjään. Kirjan rakentuu toimittaja-kirjailijan matkakuvauksen ympärille: Kniivilä reissaa läpi Baltian maiden ja haastattelee enimmäkseen venäläistaustaisia paikallisia.
En tiennyt aiheesta oikeastaan mitään ennen kirjan lukemista, ja kirja olikin kiinnostava. En ollut esim. tajunnut, että suuri osa Viron ja Latvian suurista venäläiskielisistä vähemmistöistä on vailla kansalaisuutta, koska kansallisia kieliä osaamattomat ihmiset, joilla ei ollut paikallista sukua, eivät saaneet kansalaisuutta maiden itsenäistyessä.
Kirja on melko sujuvaa luettavaa, mutta paikoin kappalerakenteet, tiettyjen asioiden toisto ym. häiritsivät. Kirjassa ei ole valokuvia matkakohteista tai ihmisistä, nämä olisivat olleet ihan kiva lisä.