Azal gogorra, 175 orrialde
Finnish hizkuntza
2024ko urria(e)an Hertta Kustannus(e)n argitaratua.
Vuosisatoja sitten Pangan robotit tulivat tietoisiksi ja laskivat tehtailla työkalunsa. Ne vaelsivat yhtenä joukkona villiin luontoon, eikä niitä sittemmin ole nähty. Ihmisten puheissa roboteista on tullut satua.
Sisarus Dex työskentelee kiertävänä teemestarina ja elää sinänsä oikein miellyttävää elämää, mutta häntä kaihertaa tyytymättömyys – ja vetää puoleensa villiintyneen erämaan hiljaisuus ja ihmisettömyys.
Dexin maailma kuitenkin järkkyy, kun luonnon helmassa häntä lähestyy innokkaan tuttavallinen robotti. Ennen kuin robotti voi palata kaltaistensa joukkoon, sen on suoritettava ihmisten parissa tehtävä.
Veisu luonnonkoneille aloittaa Munkki ja robotti -duologian, jonka toiveikas tunnelma on kuin rauhoittavaa teetä lukijan hermoille.
Tässäpä hämmentävä kirja. En tiedä tapahtuiko tässä paljoa mitään, ja samaan aikaa siinä tapahtui vaikka mitä, rivien välissä. Asioita kuvailtiin niin viehkeästi ja osuvasti, että useassa kohtaa tuli sellainen "wow, just tämmöseltä se tuntuu" -olo. Nyt odotan kovasti jatko-osaa saapumista luettavaksi!
Toisinaan ihmiselämässä tulee vastaan hetki, kun on ehdottoman välttämätöntä painua kaupungista helvettiin.
Sisarus Dex jättää turvallisen ja tasaisen elämänsä kaupungissa taakseen ja tekee uranvaihdoksen. Hän ryhtyy kiertäväksi teemestariksi, vailla mitään koulutusta tai kokemusta. Helppo hommahan se on: sen kun kiertelee ympäriinsä, laittaa ihmisille teetä ja kuuntelee heidän huoliaan. Alkuvaikeuksien jälkeen Dexistä tuleekin oikein oiva teemestari – mutta entä kun hänet liikkeelle ajanut tyytymättömyys ei poistukaan?Isoin järkytys kuitenkin koittaa, kun Dex kohtaa robotin. Robotit sinänsä eivät ole aivan odottamattomia: vuosisatoja sitten robotteja käytettiin teollisuudessa laajasti, mutta sitten ne tulivat yllättäen tietoisiksi, lopettivat työnteon ja poistuivat villiin luontoon. Sen jälkeen robotteja ei ole nähty, ja niistä on tullut likimain satuolentoja.Dex kuitenkin kohtaa robotin, joka on tuttavallinen, innokas ja utelias – robotitkaan eivät tiedä ihmisistä enää kovin paljon. Dexillä ja robotilla on paljon opittavaa toisistaan, ja ehkäpä Dex voi robotin avulla oppia jotain itsestäänkin. Veisu luonnonkoneille on Munkki ja robotti -duologian avausosa, joten …
Toisinaan ihmiselämässä tulee vastaan hetki, kun on ehdottoman välttämätöntä painua kaupungista helvettiin.
Sisarus Dex jättää turvallisen ja tasaisen elämänsä kaupungissa taakseen ja tekee uranvaihdoksen. Hän ryhtyy kiertäväksi teemestariksi, vailla mitään koulutusta tai kokemusta. Helppo hommahan se on: sen kun kiertelee ympäriinsä, laittaa ihmisille teetä ja kuuntelee heidän huoliaan. Alkuvaikeuksien jälkeen Dexistä tuleekin oikein oiva teemestari – mutta entä kun hänet liikkeelle ajanut tyytymättömyys ei poistukaan?Isoin järkytys kuitenkin koittaa, kun Dex kohtaa robotin. Robotit sinänsä eivät ole aivan odottamattomia: vuosisatoja sitten robotteja käytettiin teollisuudessa laajasti, mutta sitten ne tulivat yllättäen tietoisiksi, lopettivat työnteon ja poistuivat villiin luontoon. Sen jälkeen robotteja ei ole nähty, ja niistä on tullut likimain satuolentoja.Dex kuitenkin kohtaa robotin, joka on tuttavallinen, innokas ja utelias – robotitkaan eivät tiedä ihmisistä enää kovin paljon. Dexillä ja robotilla on paljon opittavaa toisistaan, ja ehkäpä Dex voi robotin avulla oppia jotain itsestäänkin. Veisu luonnonkoneille on Munkki ja robotti -duologian avausosa, joten Dexin ja robotin seikkailu saa vielä jatkoa. Se on hyvä, sillä pienoisromaanimittainen tarina jättää kaipaamaan lisää lempeää keskustelua elämän tarkoituksesta.Toivoin aikoinaan To Be Taught, If Fortunate -kirjan arviossani, että joku kustantamo Becky Chambersin tuotantoon tarttuisi. Hertta ei ollut silloin vielä julkaissut ensimmäisiä kirjojaan; jos olisi, olisin kohdistanut toiveeni suoraan Hertan suuntaan, sen verran hyvin Chambers Hertan profiiliin sopii. Onneksi tie vei perille itsestäänkin. Suomentajaksi löytyi Kaisa Ranta, joka on yhtä lailla oikea tekijä tehtävään. Tällä tavalla hävitään aikasota -suomennos osoitti Rannan taidot scifikääntäjänä, eikä Veisu luonnonkoneille ole yhtään heikompi.Lempeys ja rauhallisuus on arvokasta ja hyvää, eikä sitä ole missään nimessä liikaa. Tätä lämpimänä höyryävää teekupposta suosittelen myös niille leppoisan kirjallisuuden ystäville, joille scifin lukeminen tuntuu ajatuksena vieraalta; Veisu luonnonkoneille tarjoaa lukijalle hyvin pehmeän mahdollisuuden kirjallisen maailmansa laajentamiselle.
I wanted to read this because I had heard about this genre of “hope punk” or “cozy punk,” and I was curious. As I expected, there was no real conflict, or any jeopardy or much in the way of stakes. But this is what the genre is about, giving a break from the catastrophe that is our current world, so on that count, I would give it a high score, but I prefer novels with more at stake and more conflict. But I can see how many who are very stressed in everyday life and stressed about the planet and technology might take comfort in this sort of a book (not that I’m not stressed about these things, but I guess I’m used to higher level of stress). I don’t expect to continue with the series, but who knows?
It's easy to find dystopian science fiction. It's harder to find science fiction that provides a positive image of the future. It's not a blueprint, but you get the sense of a robust society that has overcome its most self-destructive tendencies. Very on-brand (in a good way!) for the author; if you've enjoyed her other books you will enjoy this one as well.
